Rock City Vaasa Antti Kuivamäki Vaasan ylioppilaslehti 5/2003					Tummia balladeja by Graceskull Valtavirtamusiikista poikkeava vaasalainen uutuus on Graceskull. Ove Ritolan ja Ilkka Kujansivun aloittama projekti on tuottanut jo kaksi pitkäsoittoa. Viimeisin levy Happiness ilmestyi viime joulukuussa. Graceskullin erikoislaatuinen musiikki on tummanpuhuvaa matalaa laulua yhdisteltynä akustiseen kitaraan ja kosketinsoittimien tilaviin äänimattoihin. Melankolista ja kaunista.
	Tulevaisuuden tusina 2003 Antti Lähde Rumba 30.01.2003					T-paidoistaan tuttu duo tekee Suomen raukeinta ja rauhallisinta musiikkia, jossa Tindersticksin lämpö kohtaa Depeche Moden tummuuden. Tärkeimmät esikuvat? Vaasa, ihmiset ja musiikki. Miltä Graceskull kuulostaa lyhyesti kuvailtuna? Esteettisesti ladattua halailumusiikkia. Puoli askelta taidehomoilusta popin suuntaan. Miksi Graceskull on tutustumisen arvoinen? Piristävän terävän biisikynän, virkistävän näkemyksen ja lievän, lähes huomaamattoman suuruudenhulluuden takia. Uran tähtihetki toistaiseksi? "Hei mitä vittua, Ovehan osaa laulaa?!" - Julius Thölix 2001 Mitä Graceskull tulee tekemään vuonna 2003? Alkuvuodesta keskitymme vastajulkaistun kakkosalbumimme Happiness tunkemiseen joka helvetin koloon. Erinäisten pienempien kiekkojen (singlejä, remix-levy) lisäksi loppuvuodesta materialisoituu kolmospitkäsoitto. Yhtyeen tavoite vuodelle 2003? Nauhoittaa uusi, läpeensä tylsä kitarabändilevy ja epäonnistua edellämainitussa niin, että siitä tulee loppujen lopuksi aika hyvä kuitenkin.
	Huonoja muusikoita tyylillä Mikael Mikkonen City 04/2002					Graceskull tekee merkillistä musiikkia, koska bändi koostuu merkillisistä tyypeistä. Ilkka on huono sängyssä, Ove kirjoittaa hyviä biisejä ja Jullella on näkemyksiä asioista. Näistä oivista sekä paljon puhuvista aineksista koostuu jopa Suomen mittakaavassa harvinainen indie-orkesteri. Prosessi lähti liikkeelle, kun Ilkka Kujansivu ja Ove Ritola tekemisen puutteesta sekä halusta saada jotain aikaan tarttuivat akustisiin kitaroihin. Mitään bändiä ei ollut edes alun perin tarkoitus perustaa. Juttu alkoi saada tämän hetkistä muotoa Julle Thölixin liittyessä projektiin mukaan soittamaan urkua sekä hoitelemaan koneita ja tuotantopuolta. "Yksinkertaisesti me tehdään tätä juttua tekemisen ilosta. Musiikki on meille koko elämä – niin kornilta kuin se kuulostaakin. Aika paljon tehdään tätä itsellemme, mutta jos joku tästä tykkää niin sehän on vain hyvä asia", selventää jotakuinkin näkymättömäksi taustahahmoksi jättäytyvä Julle musiikintekoon antavaa rohkaisevaa voimaa. Ilkka täydentää: "Meistä kukaan ei ole teknisesti taitava muusikko, mutta meillä on selkeästi oma juttu ja sen sisällä me voidaan tehdä mitä vaan. Me ei olla kuitenkaan ihan varmoja mitä me tehdään ja se juuri tekee tästä niin pirun hienoa." "Me ollaan niin pihalla", Ove huokaa ja samaan hengenvetoon kieltää laittamasta sitä lehteen väärinkäsityksien pelossa. Huomion arvoiseksi bändiksi Graceskullin tekee tarkkaan mietitty, hämäräperäinen tyyli ja imago. Poikien mukaan tämä suuntaa musiikin oikealle kohderyhmälle, todellisille musiikkidiggareille eli friikeille. He itse katsovat kuuluvansa kyseiseen ryhmään, sillä heidän mukaansa heillä on keskivertoa parempi, massasta poikkeava musamaku. Eivät he toki kiellä Graceskullia kuuntelemasta, vaikka levyhyllystä ne tavalliset keskivertokuuntelijan levyt löytyisivätkin. "Me toivotaan kuitenkin kovasti, että ihmiset kuuntelisivat vähän tarkemmin meidän tuotoksia. Sydämellä tehty musiikki sisältää aina jonkin erityisen viestin kuuntelijalle", Ilkka hekumoi. Vaikka studiossa äänitetty First Time Again –levy sisältääkin runsaasti konesaundeja, keikat soitetaan oikeilla instrumenteilla, uruilla, kitaroilla ja bassolla. Huolimatta siitä, että Graceskull on vahvasti marginaalimusiikkia, on keikoilla riittänyt väkeä mukavasti ja fiiliskin on ollut mitä mainioin. Ove paljastaa, että laulaminen ensimmäisellä keikalla jännitti. "Ajattelin, että voi helvetti. Kun oli laulanut niin vähän siinä vaiheessa, ja piti vielä mennä yleisön eteen. Kaikesta huolimatta kyseinen esiintyminen meni ihan nappiin ja rohkeus sekä itseluottamus kasvoi." Bändillä on myös tyyliinsä sopiva sekä taidokkaasti toteutettu nettisivusto (www.graceskull.com), jota päivitetään lähes päivittäin. Sivustolla on informaatiota orkesterin viimeisimmistä liikkeistä sekä instrumenteista, kuvia bändin jäsenistä ja erikoisuutena voi mainita Ilkan, Oven ja Jullen levylistat, jotka kertovat mitä levyjä poikien hyllyistä löytyy. Sen mukaan Ilkka ainakin pitää Miles Davisista. Jo jonkin aikaa sitten ilmestynyttä omakustannepitkäsoittoa pojat lähettelivät muutamiin levy-yhtiöihin, mutta toistaiseksi mistään ei ole vastausta kuulunut. Varsinkin suomalaiset levy-yhtiöt suhtautunevat levyyn varaumuksella, sillä paljon myyvää hittikamaa se ei todellakaan sisällä. Levy kuitenkin pitää sisällään korvaa miellyttävää, poikamaisen herkkää tunnelmointia ja "tyttöroskaa", kuten bändi asian itse ilmaisee. "Kirjoita sinne, että levy-yhtiöt ovat niin kauan paskaa kunnes me saadaan diili", pojat höröttävät. "Parasta kuitenkin on, että meillä ei ole minkäänlaisia paineita mihinkään suuntaan, pääasia että saadaan tehdä vaan musiikkia omilla ehdoilla", heittää Ove loppukaneetiksi.